VANGITUT

Mä sinut tunsin takaa vuosien ja muistan
kun minut poimit kyytiin alta katoksen.
Sä olit mulle prinssi sadun maailmasta,
sä minut vangitsit kuin uni Ruususen.

Kohtaloaan ei määrätä voi kukaan oikeasti,
sen mä opin, sen mä opin huomaamaan.

Sä minun mieleeni jäit, vielä tänään muistan
sä miten katsoit kaivaten kun erottiin.

Uskonut en ihmeisiin, ne sadun kuuluu pyörteisiin.
Vain joskus öisin eksyin unelmiin niin hehkuviin.
Löytänyt en vastauksia syviin sielun mietteisiin.
Vain harvoin silti eksyin unelmiin niin hehkuviin.

Sä minuun katsot, olet vierelläni jälleen,
vuosien tyhjyys on kuin unta ankeaa.
Sä olet yhä prinssi sadun maailmasta,
tarina todeksi vain tulla haluaa.

Kohtaloaan ei määrätä voi kukaan oikeasti,
sen mä opin, sen mä opin huomaamaan.

© Reetta Heino 2010