ELOKUU

Olen kuullut sun sanovan
että jatkaa voisit
olen luullut että sun
sanasi totta oisi
toki mieltänsä voi muuttaa
enkä liikoja odottanutkaan
kun on saanut jotain uutta
voi nähdä ettei se kohottanutkaan

Sain sulta palasen aikaa
ja taipumattoman katseen
sinussa timanttihangen taika
piirtyy nuotiota vasten
olet tuoksuva suo elokuussa
järven pinta peilityyni
syksyn viimeiset lehdet puussa
kaikuna vastasit hyräilyyni

En odota sua, en pyydä palaamaan
liioin en ryhdy tunnetta salaamaan
muistelen, miten sun käsistäs huokuu
voima kuin kosken, joka keväällä kuohuu
(muistelen, miten sun käsistäs huokuu
voima kuin kosken, joka keväällä kuohuu)

Sulamisveden tuomaa
ikuisen elämän juomaa...

Sinussa koivut ja tiheä
kuusikko kohtaavat
kosketuksesi elokuun
kuutamoon johtavat
sinun kasvosi taivaanrannan
värejä toistavat
niiden minussa hehkua annan
sinua silmäni loistavat

En odota sua, en pyydä palaamaan
liioin en ryhdy tunnetta salaamaan
tunnen, miten sun käsistäs huokuu
voima kuin kosken, joka keväällä kuohuu

En odota sua, en pyydä palaamaan
liioin en ryhdy tunnetta salaamaan
tunnen, miten sun käsistäs huokuu
voima kuin kosken, joka keväällä kuohuu
(tunnen, miten sun käsistäs huokuu
voima kuin kosken, joka keväällä kuohuu)

Sulamisveden tuomaa
ikuisen elämän juomaa...

© Reetta Heino 2006