sanat vain tulevat
valuvat paperille
hakevat järjestyksen
ja ne soivat
soivat


TUTTU HAHMO


Näen tutun hahmon
selkä vilahtaa toisten taakse
tuo takki
nuo hiukset
ja miten hän kävelee

En ehtisi tavoittaa
juoksisin turhaan

Puhelin polttaa kädessäni
enkä kuitenkaan soita

Katson kauan eteeni
odotan vaan en toivo
olen tuntevinani
hiusten tuoksun
käsien kosketuksen

Kyllähän minä tiedän
ei hän tule takaisin

Puhelin on jo laukussa
ja vetoketju kiinni

© Reetta Heino 2003

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti