sanat vain tulevat
valuvat paperille
hakevat järjestyksen
ja ne soivat
soivat


ENEMMÄN KUIN YKSI

ilta tummenee yöksi
kuin sormet soljuvat toistensa lomaan
ei voi sanoa kumpaa on enemmän
vasenta vai oikeaa
iltaa vai yötä

silmäsi kuin lähteet
sukellan niiden pohjattomuuteen
kun katson niihin en tiedä olenko
erillinen vai osa sinua
itseni vai yhtä

aistiemme maailmat kohtaavat
kietoutuvat toisiinsa häivyttäen rajamme
on aivan turhaa miettiä
olenko minä osa sinua
vai sinä osa minua

kätesi riittävät kaikkialle
hukutat minut itseesi ja hukut minuun
olet enemmän kuin yksi kun olemme yhtä
hurjasti tai hellästi
sillä ei ole väliä

ilta tummenee yöksi
kuin sormet soljuvat toistensa lomaan
ei voi sanoa kumpaa on enemmän
vasenta vai oikeaa
iltaa vai yötä
sinua vai minua
vai meitä



© Reetta Heino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti