SINÄ YÖNÄ

Sinä yönä kun katsoin, olit mennyt
Lumi kutistui loskaksi katuun
Valot väistyivät askelten tieltä
Tosi sekoittui arjeksi satuun

Ikkunat harmaat peilasivat harmaan yön
Sateessa kastuvien yksinäisten ajatukset

Sinä maalasit meidät unelmiisi
Ajan kulussa haurastuviin
Yrittäen jälleen ymmärtää miksi
Minä raahauduin aamuksi uniin

Ikkunat harmaat peilasivat harmaan yön
Sateessa kastuvien yksinäisten hauraat unelmat

Kuinka monta kuvaa mahtuu
Seitsemän vuoden matkaan
Miksi niistä kauneimmat
Eniten sattuvat

Minä kuuntelin tuulta vaimenevaa
Sinä tulit taas lainaksi uniin...

Ikkunat harmaat peilasivat harmaan yön
Sateessa kastuvien yksinäisten ajatukset

Sinä yönä kun katsoin, olit mennyt
Lumi kutistui loskaksi katuun

© Reetta Heino 2011