sanat vain tulevat
valuvat paperille
hakevat järjestyksen
ja ne soivat
soivat


MATKAKUMPPANILLE


Miten pienestä muistot syntyvät,
savuntuoksusta laidalla pellon.
Siellä sylissä illan lempeän
poimin käteeni kurjenkellon.

Lämmössä saunan hämärän
heität sihinää kivien pintaan.
Näen sinussa ikuisen ystävän
- joskus onnikin koskee rintaan.

Minä sinussa itseni näen
ja elämän tärkeimmät hetket.
Vaikka kaikkea ymmärrä en,
tunnen sun sielusi retket.
Sinun sylisi lämpö saa
huolet huojentumaan,
läheisyytesi auttaa
murheet unohtamaan.

Sua katselen, silmäsi loistavat,
näen sinussa sieluni taivaan,
ne kiitollisuuttani toistavat.
Käyt kanssani iloon ja vaivaan.

Kesäheinässä muistomme keinuvat,
ne talven lumista esille kaivan,
syysmyrskynkin keskelle ulottuvat,
tähän hetkeen, viereemme aivan.

Minä sinussa itseni näen
ja elämän tärkeimmät hetket.
Vaikka kaikkea ymmärrä en,
tunnen sun sielusi retket.
Sinun sylisi lämpö saa
huolet huojentumaan,
läheisyytesi auttaa
murheet unohtamaan.

Sinun kanssasi ohdakkeet tallannut
olen arkemme kukkien tieltä.
Olen menneeseen hetkeksi palannut,
meidän onnemme kumpuaa sieltä.

Jos elämä eksyttää, takaisin saattaa
se sen, joka kuunnella taitaa.
Vain tunteva sydän voi aavistaa,
jos raskas on taakkasi kantaa.

Tartu käteeni, jatketaan matkaa.

© Reetta Heino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti