sanat vain tulevat
valuvat paperille
hakevat järjestyksen
ja ne soivat
soivat
LEIJONA
Mielessä vain kaipaus
polku katoaa
tuo katteeton lupaus
sielun patoaa
Vielä tartuin unelmaan
läpikuultavaan
uskoin yhä suudelmaan
-pelkkää tuulta vaan
Kauan jouduin kulkemaan
tietä etsien
portit monet sulkemaan
enää etsi en
Vankina mahdin lumoavan
vallassa tunteiden
nähnyt en meidän vaeltavan
keskellä valheiden
Vahvempana leijonaa
katson alaspäin
aavista ei vellovaa
myrskyä sisälläin
Tuulessa en vavahda
kaadu enää en
ilkeyttä en kavahda
poistun hymyillen
Vankina mahdin lumoavan
vallassa tunteiden
nähnyt en meidän vaeltavan
keskellä valheiden
© Reetta Heino 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti