sanat vain tulevat
valuvat paperille
hakevat järjestyksen
ja ne soivat
soivat


LEIJONA


Mielessä vain kaipaus
polku katoaa
tuo katteeton lupaus
sielun patoaa

Vielä tartuin unelmaan
läpikuultavaan
uskoin yhä suudelmaan
-pelkkää tuulta vaan

Kauan jouduin kulkemaan
tietä etsien
portit monet sulkemaan
enää etsi en

Vankina mahdin lumoavan
vallassa tunteiden
nähnyt en meidän vaeltavan
keskellä valheiden

Vahvempana leijonaa
katson alaspäin
aavista ei vellovaa
myrskyä sisälläin

Tuulessa en vavahda
kaadu enää en
ilkeyttä en kavahda
poistun hymyillen

Vankina mahdin lumoavan
vallassa tunteiden
nähnyt en meidän vaeltavan
keskellä valheiden

© Reetta Heino 2005

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti