HÄNEN MUISTOLLEEN

Kuulen muistot;
ne vyöryvät sikin sokin

kesät talvet
metsäpolut mansikat
lapsuuden ilot ja harmit
varttuneen onnen kipinät
tuoksut sanat maisemat
surut ikävät
tukistavat kaipuut

hiljalleen ne asettuvat
kuviksi sieluuni,
harsivat paikan tyhjyyden ylle,
tulevat todeksi.

Hän, joka meni
elää minussa.

© Reetta Heino 2007