sanat vain tulevat
valuvat paperille
hakevat järjestyksen
ja ne soivat
soivat
HARJUN KORKEIMMALLA KOHDALLA
Harjun korkeimmalla kohdalla
varastit mieleni sylin
täytit sen sanoin
valelit ajatuksin
hivelit huokauksilla
olit viisas ja vapaa
minulla menneisyys
Harjun korkeimmalla kohdalla
vaiensit viiltävän tuskan
hoidit haavani
silitit ehjäksi
paransit kuiskauksilla
olit vahva ja hellä
minussa menneisyys
Harjun korkeimmalla kohdalla
annoit minulle unelman
näit minun sisääni
kuulit sanoitta
tiesit vaistoamalla
olit yhtä kuin minä
takana menneisyys
Harjun korkeimmalla kohdalla
sulin sinuun kokonaan
kuvasi paloi
mieleni seiniin
aistien kynnykselle
olit tarua ja totta
muistona menneisyys
© Reetta Heino 2003
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti