ENNEN PIMEÄÄ

hetkessä hiljaisuus
odottaa ikuisuus
ennen pimeää
hidastuu hämärä

usvaan kietoutuu
metsän vanhin puu
luokseen houkuttaa
unten hahtuvaa

usko en, mitä näin
henkeäin pidättäin
seisahdun kuutamoon
salaiseen katsomoon

kuun valo himmenee
hetkeksi pimenee
näen aarnivalkean
usvassa kalpean

keskellä  loisteen sen
juhla on keijujen
kevyesti tanssien
yllä metsäorvokkien

pimeys herättää
metsän keskeltä
hiuksissa kastetta
allani sammalta

untani muistelen
itselleni hymyillen
näen aarnivalkean
mielessäni kalpean

keskellä loisteen sen
juhla on keijujen
kevyesti tanssien
yllä metsäorvokkien

mikä se oli
hipaisi kättäni kuin
perhosen siipi
valoharsoinen
ei niitä ole
keijuja

© Reetta Heino