Usein mietin mielessäin,
onko maailma niin kuin ennen.
Onko haaveet lasten
samanlaiset
niin kuin ennenkin?
Miten muuttaa maailma
nuoren ihmistaimen
tavoitteita
unelmia, huolenaiheita,
mahdollisuuksia löytää tie,
jota kulkea?
Tulit kevätlahjana
tähän maailmaan suureen ja
kovaan.
Elämäsi eväät arvottiin
jo kai ennen syntymää.
Olen öitä valvonut
mietiskellessäni, osaankohan
sua tukea ollenkaan,
ohjata sinua löytämään tie,
jota kulkea.
Nuo päivät lapsuuden
sinut ovat muokanneet.
Toivoa vain voin mä hiljaa,
ne että sua kantaa...
Kun nyt sua katselen,
näen ihmisen vahvan ja
kauniin.
Silmiesi katse luottavainen
suuntaa tulevaan.
Kysyn sulta mielessäin,
mitä käteesi on jäänyt
lapsuusvuosista, iloista ja
suruista.
Vastauksena kai sanasi
kauniit kuulisin:
”Mitä kuului lapsuuteen,
heijastuu nyt nuoruuteen.
Alkutaipaleella vasta
on elämäni matka.
Päivä tää muistoihini jää
ikuisesti elämään.”
© Reetta Heino 2012
Viimeiset värssyt ovat tyttäreni käsialaa.
