MITEN VOIKIN OLLA

Miten voikin olla
että muistoissa on aina kesä
Miten voikin olla
että koskaan ei satanut

Miten voikin olla
että muistoissa on aina sopu
Miten voikin olla
että mikään ei muuttunut

Miten voikin olla
että muistoissa on aina kesä
Miten voikin olla
että kukaan ei suuttunut

Kun otin toisen keksin
vaikkei muille riittänyt
Kun vein ilman lupaa
siskon rantaan
Kun en uskaltanut kertoa
vaan piilottelin totuutta
Kun kuuntelin salaa
aikuisia

Kesä oli aina lämmin
aurinkoinen kimaltava
järven vesi kirkasta ja kutsuvaa

Kukkaketo houkutteli
korkeana poimimaan
ja mansikat, ne heinän täyttivät

Miten voikin olla
että kaikki tämä palaa nyt
kun ikuisiksi ajoiksi
on lapsuuteni mennyt ---

Tuntuu, kuin se
riistettäisiin minulta juuri nyt...

Miten voikin olla
elämällä raja
minne katoavat
meille rakkaat ihmiset
onko meillä
onko meillä
avaimia sinne minne
menemme kun aika on
kun malja on äärilleen
täynnä

Miten voikin olla
että muistoissa on aina kesä

© Reetta Heino 2012