sanat vain tulevat
valuvat paperille
hakevat järjestyksen
ja ne soivat
soivat


KUN EN SAA


Laukontorin laidalla
istun kivipaadella
tuoksut paistorasvan
mansikoiden tulvii nenääni

lapset, lokit kirkuvat
pöydät vielä notkuvat
kirpputoritavaroista
ja uusista perunoista

kun en saa
sua muistaa
menen pois
kuljen loitommalle
harmaampaan

Laukontorin laidalla
Suvi-laivan kannella
kesäillan tuulenhenkäys
pöytäpuheet kadottaa

ruusunmyyjä kimpussa
sata kukkaa sumpussa
lämmin tuopinpohja
uudet pöytäseuralaiset saa

kun en saa
sua muistaa
menen pois
kuljen loitommalle
harmaampaan

kun en saa
sua muistaa
menen pois
kuljen loitommalle
varmaan vaan

Kehräsaaren lukkoarmeija
avainta ei oo
Kun et kulje enää rinnalla
en voi mennä
tätä kautta enää
koskaan

Laukontorin keskellä
istun toripöydällä
tuoksut hämärtyvän
illan karut muistot kadottaa

humalaiset kirkuvat
pöydät yössä kostuvat
aamukasteesta ja ilma
aavistuksen viilenee

kun en saa
sua muistaa
menen pois
kuljen loitommalle
harmaampaan

kun en saa
sua muistaa
menen pois
kuljen loitommalle
varmaan vaan

© Reetta Heino 2012

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti