Näen tutun hahmon
selkä vilahtaa toisten taakse
tuo takki
nuo hiukset
ja miten hän kävelee
En ehtisi tavoittaa
juoksisin turhaan
Puhelin polttaa kädessäni
enkä kuitenkaan soita
Katson kauan eteeni
odotan vaan en toivo
olen tuntevinani
hiusten tuoksun
käsien kosketuksen
Kyllähän minä tiedän
ei hän tule takaisin
Puhelin on jo laukussa
ja vetoketju kiinni
© Reetta Heino 2003
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti